500 Years of Protestant Church Architecture. International Symposium in Helsinki, 2017


Symposium Abstracts | Symposium Main Page

Prof. Jan Harasimowics, University of Wrocław, Poland

Protestant Church Architecture as a European Phenomenon in the Early Modern Period

Research on Protestant church architecture in Europe has a long tradition. While researchers initially focused mainly on Germany, the Netherlands, Switzerland, France, England and Scotland, Scandinavian and Baltic countries have been the settings of more recent studies. Less attention has been given to Poland and the countries of the former Habsburg Empire. This gap is being addressed by an ongoing research project conducted at the University of Wrocław under my guidance.

Aside from the unequal state of research on particular artistic regions, the chaos in the typology of Protestant church architecture has been problematic. The misidentification of certain types of buildings has fostered misinformed theories about the processes of their historical development. Certain buildings are often considered to be modelled after patterns that bear little resembles, while more likely candidates remain overlooked.

Other criteria in the systematization of data on Protestant churches in Europe include its building material, location, legal status and political determinants. It is also worth considering the role of Protestant churches in the Early Modern "dialogue of confessions".

Protestanttinen kirkkoarkkitehtuuri eurooppalaisena ilmiönä varhaisena uutena aikana

Protestanttisen kirkkoarkkitehtuurin tutkimuksella on pitkät perinteet Euroopassa. Tutkijat keskittyivät aluksi pääosin Saksaan, Alankomaihin, Sveitsiin, Ranskaan, Englantiin ja Skotlantiin ja myöhemmin Skandinaviaan ja Baltian maihin. Puola ja maat entisen Habsburgien monarkian alueilla ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On mahdollista, että tämä epäsuhta korjaantuu Wrocławin yliopistossa ohjaamani tutkimusprojektin myötä.

Sen lisäksi että tutkimuksessa on vinoutuneesti keskitytty tiettyihin alueisiin, myös sekasorto protestanttisen kirkkoarkkitehtuurin typologian saralla on ongelmallinen. Virheelliset tulkinnat rakennustyypeistä ovat johtaneet virheellisiin teorioihin näiden rakennustyyppien historiallisista kehitysprosesseista. Tiettyjä rakennuksia pidetään usein sellaisten rakennustyyppien edustajina, joilla on vain vähän yhteistä samalla kun todennäköisemmät ehdokkaat ovat jääneet huomiotta.

Eurooppalaisiin protestanttisiin kirkkoihin liittyvän tiedon systematisoinnin muita kriteerejä ovat muun muassa rakennusmateriaali, sijainti, oikeudellinen asema ja poliittiset tekijät. Protestanttisten kirkkojen roolia varhaisen uuden ajan "tunnustustenvälisessä dialogissa" kannattaa myös pohtia.

Prof. Kaarlo Arffman, University of Helsinki

Reformation Leaders’ View on Church Building

Before the Protestant Reformation, Christianity was understood as a lifelong pilgrimage toward the Heavenly Jerusalem as presented in Revelation 21. The church building was likewise connected to the notion that it should present the same feeling of harmony and beauty as in the Heavenly Jerusalem and that church space would subsequently serve as a reflection of the God-created cosmos and of its orderliness.

In the Late Middle Ages, however, this view of the church building began to change. For one, mysticism stirred an appetite for the immediate, transcendental communion with God. Scholars who had become enthusiastic about Platonist philosophy began furthermore to understand Christianity as a purely spiritual process within the human soul. Consequently, the outward world became irrelevant in its materiality.

The Reformation was linked with these ideas. The new view of religion as a “spiritual phenomenon only” led to the disavowal of religious meaning in all material and outward things. Paintings, relics and the liturgy, along with holy objects and symbols, all lost their significance.

Of the previous culture of objects, only the book remained. The church building was transformed into a place where the word of the Bible was preached. The Reformation movement was nevertheless divided according to the extent to which various Reformation leaders accepted the idea of religion as only spiritual. On this issue, for instance, Luther was rather moderate, while Zwingli was much more radical. It was along the lines of the latter view, in which the Bible and the church building had lost their significance, that radical reformation was executed.

Reformaattoreiden näkemykset kirkkotilan luonteesta

Kristinusko oli ennen reformaatiota nähty elämän mittaisena pyhiinvaelluksena kohti Taivaallista Jerusalemia (Ilm. 21). Myös käsitys kirkkorakennuksesta liittyi tähän ajatukseen: kirkkorakennuksen tuli antaa aavistus Taivaallisen Jerusalemin harmoniasta ja kauneudesta. Samalla kirkkotila oli myös kuva Jumalan luomasta maailmasta ja sen järjestyksestä.

Myöhäiskeskiajalla tämä käsitys alkoi jo murtua. Mystiikka etsi välitöntä, yliaistillista yhteyttä Jumalaan. Platonilaisuudesta kiinnostuneet oppineet näkivät kristinuskon pelkästään henkisenä tapahtumisena ihmisen sielussa. Siihen verrattuna kaikki aineellinen ja ”ulkonainen” oli merkityksetöntä.

Reformaatio liittyi näihin uusiin ajatuksiin. Johdonmukaisesti toteutettuna uusi ”pelkästään henkinen uskonto” johti siihen, että kaikki aineellinen ja näkyvä menetti merkityksensä. Kuville, reliikeille, liturgialle pyhine esineineen ja vertauskuvineen ei annettu enää arvoa.

Aikaisemmasta esinekulttuurista vain kirja jäi jäljelle. Kirkkorakennus muuttui paikaksi, jossa Raamatun sanaa julistettiin. Reformaatio jakaantui kuitenkin sen mukaan, miten radikaalisti käsitys pelkästään henkisestä uskonnosta omaksuttiin. Luther oli hyvin maltillinen, Zwingli paljon radikaalimpi. Kaikkein radikaaleimpia olivat spiritualistit, joille myös Raamattu ja kirkkorakennus olivat menettäneet kokonaan merkityksensä.

Prof. Jyrki Knuutila, University of Helsinki

Liturgy at the Turning Points between Late Catholicism and Early Lutheran Orthodoxy in Finland

In Finland, the Reformation was not a one-off event. The process took place over the entire 16th century and into the next century, occurring in several phases. The early 17th century marked a transition to the early Lutheran Orthodox era. The middle of the 17th century was a period in which early Lutheran Orthodoxy transformed into bona fide Lutheran Orthodoxy.

The theological shift represented by the Reformation and the early Lutheran Orthodoxy manifested in practical liturgical life (e.g., worship services, hours of prayers and church ceremonies). In addition, the changes were reflected in the design of church interiors. The space of the chancel was transformed from an exclusive area for priests to a place open to the common people. Pulpits were separated from rood screens, and baptismal fonts were placed in the chancel area instead of by the church door area. Side altars were gradually removed during the latter half of the 16th century and the early half of the 17th. Sculptures of saints were moved to new locations in the church buildings, and new objects were brought into churches (e.g., memorial arms and votive tablets).

I argue thus that major changes in Finnish church architecture occurred during the period of the early Lutheran Orthodoxy, not during that of the Reformation. It was rather the seeds for change that were laid down during the Reformation.

Liturgia katolisen myöhäisvaiheen ja reformaation käännekohdassa

Reformaatio ei ollut Suomessa kertakaikkinen tapahtuma, vaan se kesti koko 1500-luvun ajan ja sillä oli monia vaiheita. Reformaatioaikakausi vaihtui 1600-luvun alussa luterilaisen ortodoksian aikakauteen, jolla oli myös eri ajanjaksoja, joista ensimmäinen, varhaisen luterilaisen ortodoksian periodi vaihtui täysortodoksiaan 1600-luvun puolivälissä.

Reformaatio ja varhaisen luterilaisen ortodoksian kausi muuttivat monia uskonopillisia tulkintoja. Tämä heijastui myös käytännön jumalanpalveluselämään eli messuihin, rukoushetkiin ja kirkollisiin toimituksiin sekä niiden välityksellä edelleen kirkkojen sisätiloihin. Kirkon kuori muuttui papistolle tarkoitetusta tilasta myös seurakuntalaisten saavutettavaksi paikaksi, saarnatuoleista tuli irrallisia suhteessa kuoriaitaan, ja kastemaljan paikka vaihtui kirkon ovelta alttarin ääreen. Sivualttarit hävisivät vähitellen kirkkorakennuksista 1500-luvun loppupuolella ja 1600-luvun alkupuolella. Pyhimysveistosten paikka vaihtui entisiltä sijoiltaan uusiin sijoituspaikkoihin kirkkorakennuksessa, joihin alkoi ilmestyä uutena elementtinä hautavaakunoita ja votiivitauluja.

Suurimmat muutokset suhteessa myöhäiskatolisuuden kirkkotilaan tapahtuivat varhaisen luterilaisen ortodoksian kaudella, eivät reformaatioajalla. Se tarjosi kuitenkin perusteet tälle muutokselle.

Ph.D. Hanna Pirinen, University of Jyväskylä

Shaping the Finnish Church Interior during the 16th and 17th Centuries

The interior of the Finnish Lutheran parish church, having come down after a delay from the Reformation, took shape through a process that extended over a considerable period of time. The features of Finnish parish churches which can be regarded as typically Lutheran came into being only in the 17th century.

The Lutheran theology of the church building is very much bound up in the function of space. The documents of the Reformation themselves evidence that the view that the church was meant to be a room for public assembly. Lutheran theological discussions steered clear, however, of defining the concept of sanctity in concrete material terms. The significance that its use ought to dictate its material form meant that the church room had to be fitted in a manner appropriate to the activities that took place there. According to Luther, showing respect to divine service meant giving the pulpit, altar and choir an appropriately dignified form. The changes to the interior of the church thus made sermons a more important component of divine service. Pews were also generally constructed in the church hall during the first half of the 17th century, so that the congregation could be seated during the sermons that, over time, became longer.

The variety of the objects donated to beautify the Lutheran sacral space reflects particularly the prevailing economic conditions of the society. Materially furnishing the church gave persons of rank the opportunity to display not only their social status but also their intellectual authority. Noble families and clergy did indeed use their theological knowledge toward political and social motivations. By donating artefacts, the donor assumed the role of public benefactor who acquired religious merit out of the objects given to beautify the church and to spiritually edify the congregation.

Suomalaisen kirkkointeriöörin hahmottuminen 1500–1600-luvuilla

Suomalaisen luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen oli pitkä ja monivaiheinen prosessi. Näkyvät muutokset keskiaikaisesta sisätilan jäsennyksestä ulkoisilta piirteiltään luterilaiseksi etenivät hitaasti. Suomalainen luterilainen kirkon sisustus vakiinnutti nykypäivään asti säilyneet keskeiset irtaimiston osat ja tilasommitelman vasta 1600-luvun aikana.

Luterilaisen tulkinnan mukaan kirkkorakennusta määrittävät tilan käyttötarkoitukset. Reformaation jälkeen korostui jumalanpalvelustilan rooli yhteisenä kokoontumispaikkana. Pyhyys oli yhteydessä kirkollisiin toimituksiin. Näiden arvon ja merkityksen vuoksi edellytettiin myös tilan asiankuuluvaa varustamista. Jumalanpalveluksen arvoa kunnioitettiin, kun saarnatuoli, alttari ja kuoritila varustettiin arvokkaasti. Saarnasta tuli entistä merkittävämpi osa jumalanpalvelusta. Yhtenäiset penkkisarjat rakennettiin suomalaisiin kirkkoihin 1600-luvun aikana. Penkkijärjestyksellä taattiin jokaiselle seurakuntalaiselle hänen sosiaalisen asemansa mukainen istuinsija jumalanpalveluksessa, jossa pitkien saarnojen osuus lisääntyi ajan myötä.

Monenlaiset esine- ja irtaimistolahjoitukset olivat tärkeitä kirkon sisätilan varustamiselle. Niissä kuvastuu myös seurakuntayhteisön taloudellinen tilanne. Arvovaltaiset seurakuntalaiset osoittivat lahjoituksillaan sekä sosiaalista asemaansa yhteisössä että näyttivät sivistyksellistä ylemmyyttään. Aatelisperheet ja papisto hyödynsivät teologista tietämystään tilanteissa, joissa siitä oli poliittista ja sosiaalista etua. Lahjoittajasta tuli esinelahjoituksellaan paikallinen hyväntekijä, joka teollaan myös kaunisti kirkkotilaa ja oli siten edistämässä seurakunnan hengellistä rakentumista.

Editor, Dr. Birgitte Bøggild Johannsen, National Museum of Denmark

To the Glory of God and the King: Consecrating Early Lutheran Churches in Denmark during the 16th to 18th Centuries

Scholarship of the early 2000s has increasingly considered the issue of sacred and political spaces in Protestant churches, their material implementation and symbolic dimensions. Intimately connected with these themes has been an intensified discourse on the praxis of founding, dedicating and consecrating new or rebuilt churches or their furniture settings, marking in time and space crucial moments of change or reifying imaginary boundaries between holy and profane, public and private. These acts have been characterized as offering a key insight into notions concerning “the identity, memory and meaning of a given community” (Maarten Delbeke & Minou Schraven 2012).

In respect to this, the seminal paradigm of the Protestant world constituted a return to the inaugural sermon by Martin Luther (5 October 1544) at the dedication of the palace chapel at Schloss Hartenfels, Torgau, the residence of Johann Frederick I, Elector of Saxony. However, this case and its meaning as well as the ceremonies in general was constantly negotiated in sermons, and occasionally in poems. There was, thus, no fixed instructions for the staging of the act, being an adiaphoron, until its inclusion in the church ordinances in the 17th century. Early communication in the texts and images of ‘the Torgau moment’ as a site of memory also emphasized the importance of the legitimation of the new confession by the head of state, the Elector and his kin.

This paper addresses the hitherto rather neglected subject of church foundation and consecration ceremonies in post-Reformation Denmark and includes a survey of Early Lutheran Danish church architecture. Although the liturgy of the consecration act was only officially institutionalized in 1898, testimonials of the praxis can be witnessed from the second half of the 16th century, while a select number of early inauguration sermons are known only from the 17th and 18th centuries. Worth noticing, prominent focus was given to chapels or churches at royal or princely residences, the earliest examples being from the second half of the 16th century. Additionally, the monarch would, in relation to the inauguration of larger city churches, dignify the act with his presence, endowing the religious ceremony with an aura of sanctity, sharing his name with the church or choosing dates of importance to the royal house for the solemn occasion.

Jumalan ja kuninkaan kunniaksi. Varhaisten luterilaisten kirkkorakennusten vihkiminen 1500–1700-luvun Tanskassa

2000-luvun alun akateemisessa tutkimuksessa on enenevässä määrin käsitelty kysymystä protestanttisten kirkkotilojen sakraalista ja poliittisesta luonteesta konkreettisten toteutusten ja symbolisten ulottuvuuksien kautta. Erityistä huomiota on saanut kysymys perustamisen, omistamisen ja vihkimisen käytänteistä liittyen uusiin tai jälleenrakennettuihin kirkkoihin sekä kirkkojen kalustukseen. Nämä käytänteet ilmaisevat kohteen luonteeseen liittyviä ratkaisevan tärkeitä muutoksia ajassa ja paikassa ja antavat konkreettisen muodon imaginaariselle erolle pyhän ja profaanin sekä julkisen ja yksityisen välillä. Näiden käytänteiden on nähty tarjoavan keskeisen tulkintaväylän koskien ”identiteettiä, muistia ja merkitystä tietyssä yhteisössä” (Maarten Delbeke & Minou Schraven 2012).

Torgaussa sijaitsevan, Saksin vaaliruhtinas Johann Friedrich I:n asuttaman Hartenfelsin linnan kappeli oli ensimmäinen protestanttinen uudisrakennus. Martti Lutherin vuonna 1544 pitämästä kappelin vihkisaarnasta muodostui siksi eräänlainen paradigma protestanttisten kirkkojen vihkimiselle. Kirkkojen vihkiminen oli kuitenkin ns. adiafora-asia eikä tapahtumaan liittyviä sitovia ohjeita ollut kirkkojärjestyksissä ennen 1600-lukua. Tämän vuoksi Lutherin vihkisaarnaa tulkittiin yhä uudelleen saarnoissa ja toisinaan jopa runoissa. Yhtä tärkeäksi muodostuivat varhaiset 'Torgaun hetkeä' käsittelevät tekstit ja kuvat eräänlaisena paikkaan liittyvänä muistina. Tapahtuma korosti samalla uuden tunnustuksen legitimointia hallitsijan – vaaliruhtinaan ja hänen sukunsa – toimesta.

Tämä paperi käsittelee aikaisemmin varsin laiminlyötyä tutkimusaihetta kirkkojen perustamis- ja vihkiseremonioista reformaation jälkeisessä Tanskassa. Samalla tuodaan esiin myös varhaista tanskalaista luterilaista kirkkoarkkitehtuuria. Vaikka kirkkojen vihkikaava virallistettiin Tanskassa vasta vuonna 1898, todisteita käytännöstä löytyy 1500-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Varhaisimmat tunnetut vihkisaarnat sijoittuvat 1600- ja 1700-luvuille. Keskeisessä roolissa olivat sellaiset kappelit ja kirkot, jotka sijaisivat kuninkaallisten tai ruhtinoiden asumusten yhteydessä. Varhaisimmat esimerkit löytyvät jälleen 1500-luvun jälkipuoliskolta. Hallitsija juhlisti myös usein suurimpien kaupunkien kirkkojen vihkimistä läsnäolollaan, tuoden mukanaan eräänlaisen pyhyyden auran. Hän saattoi nimetä kirkon hallitsijanimensä mukaan tai valita kirkkorakennuksen vihkipäiväksi hallitsijasuvulle merkittävän päivän.

(Suomennos tarkistettu 22.10.2017)

Prof. Markus Hiekkanen, University of Helsinki

Nordic Church Building between Reformation and Neoclassicism

Nordic Architecture in the Middle Ages was characterized at first by the Romanesque style and, later, the Gothic. These characterizations are rough and in many places were intermingled, one example being the so-called International Gothic. While the Renaissance style had flourish in Italy and other areas already by the 15th century, the International Gothic was the main theme of the North.

As late as the first half of the 16th century, very little change can be discerned. Even the most ‘European’ of the northern kingdoms, Denmark, was slow to change. Except for a few instances, it is difficult to find traces of the influence of the Reformation: a normative church building of the Reformation existed only in ideas. It is only after the middle of the 16th century that architectural features begin to appear indicating a willingness to approach the Reformation not only by taking away, for example, altars but also by constructing the space more decisively. In Stockholm, the new church of Santa Clara is a case in point: simplicity as a way to move the congregation’s attention to preaching can be discerned. Changes in architecture in the more peripheral areas of the church building seem to have happened only from the 17th century onwards.

Nordic Church Building between Reformation and Neoclassicism

Keskiaikainen arkkitehtuuri Pohjois-Euroopassa oli pääpiirteissään aluksi romaanista ja myöhemmin goottilaista. Nämä luokittelut ovat karkeita ja tyylien sekoittuminen oli yleistä. Tästä yhtenä esimerkkinä on niin kutsututtu kansainvälinen gotiikka. Samaan aikaan kun renessanssi eteni Italiassa ja muuallakin 1400-luvulla kansainvälinen gotiikka oli hallitseva tyylilaji pohjoisessa.

Niinkin myöhään kuin 1500-luvun alkupuoliskolla voidaan nähdä vain vähän muutoksia. Jopa kaikkein ”eurooppalaisin” pohjoisista kuningaskunnista, Tanska, oli hyvin hidas muuttumaan. Vain muutamissa tapauksissa voidaan löytää reformaation vaikutuksia. Normatiivinen reformatorinen kirkko eli vain ideoiden tasolla. Vasta 1500-luvun puolivälin jälkeen ilmestyi tiettyjä reformaation piirteitä jotka eivät olleet vain esimerkiksi alttarien poistamista vaan kirkkotilan tietoisempaa muokkaamista. Tästä hyvä esimerkki on Tukholman Pyhän Klaaran kirkko, jossa yksinkertaisuutta hyödynnettiin keskittämään seurakunnan huomio saarnaamiseen. Periferiassa tälläiset arkkitehtuuriset muutokset näyttävät tapahtuneen vasta 1600-luvulta eteenpäin.

Prof. Heikki Hanka, University of Jyväskylä

Finnish Church Architecture during the Gustavian Era

The speaker has promised at short notice to replace a cancellation. Under these circumstances the abstract of the presentation may not be available on the symposium web site.

Kustavilaisen ajan kirkkoarkkitehtuuri Suomessa

Esitelmöijä on lupautunut lyhyellä varoitusajalla korvaamaan poisjäännin. Esitelmän tiivistelmää ei näissä olosuhteissa mahdollisesti ehditä toimittamaan symposiumin www-sivuille.

Prof. Ville Lukkarinen, University of Helsinki

Role of the Board of Public Works and Buildings during the 19th-Century Finnish Church Building

During the 19th century, the Board of Public Works and Buildings (BPWB) played a central role in the building of new churches in the Grand Duchy of Finland, even though the initiative to build new churches always came from the local parish. The formal administrative channels involved also the provincial governors, cathedral chapters and the Economic Department of the Imperial Finnish Senate. However, these quarters seldom interfered into questions of the actual architectural solutions or even the general room disposition. Between the years 1810 and 1865, 180 new churches were built in Finland. During this time, the BBWB also made about 100 drawings for separate bell towers—quite a large amount for a relatively small and economically poor country.

My paper will focus on the following question: from an architectural point of view, what made the old-fashioned Greek cross plan so popular in 19th-century Finland? This question can be looked at from different angles: liturgical, practical (concerning the building construction) and historical. I argue that each of these angles were considered in this traditional type of plan. Furthermore, I focus on how the German-born architect Carl Ludwig Engel (superintendent of the BBWB, 1824–1840) tailored his drawings of churches and separate bell towers to the wishes of local parishes, striking a balance between these wishes and the principles of his classicist training at the Bauakademie in Berlin. A special theme on which I concentrate is his use of elements of sepulchral architecture in his drawings for some churches and bell towers. I argue that, in doing so, Engel made visual references to elegiac certain sepulchral monuments in Picturesque Gardens (so-called English Gardens) and cemeteries. From a theological point of view and from the point of view of architectural theory, these elements interestingly point more to Enlightenment Deism and Pantheism than to orthodox Lutheranism.

Intendentinkonttorin merkitys 1800-luvun kirkkoarkkitehtuurissa

1800-luvulla Yleisten rakennusten intendentinkonttorilla oli keskeinen rooli kirkkojen rakentamistoiminnan ohjaajana Suomen suuriruhtinaskunnassa, joskin aloite uuden kirkon rakentamiseen tuli aina paikalliselta seurakunnalta. Muita virallisia kirkkojen rakentamiseen liittyviä hallinnollisia tahoja olivat kuvernöörit, tuomikapitulit sekä keisarillisen Suomen senaatin talousosasto. Nämä tahot puuttuivat vain harvoin arkkitehtuurisiin ratkaisuihin tai edes tilojen sijoitteluun. Vuosien 1810 ja 1865 välillä Suomessa rakennettiin 180 uutta kirkkoa. Tänä aikana intendentinkonttori tuotti myös noin sata piirrosta erillisiksi kellotorneiksi. Tämä oli melkoinen määrä suhteellisen pienelle ja vähävaraiselle maalle.

Käsittelen esityksessäni seuraavaa kysymystä: mikä teki arkkitehtonisesta näkökulmasta vanhahtavasta tasavartisen ristikirkon pohjaratkaisusta niin suositun 1800-luvun Suomessa? Tätä kysymystä voidaan tarkastella eri näkökulmista: liturgisesta, käytännöllisestä (rakennusprosessiin liittyen) ja historiallisesta. Väitän että jokainen näistä näkökulmista on vaikuttanut tämän traditionaalisen pohjan suosioon. Tarkastelen lisäksi niitä haasteita, joita saksalaissyntyinen arkkitehti Carl Ludwig Engel (intendentinkonttorin johtaja vuosina 1824-1840) kohtasi suunnitellessaan kirkkoja ja kellotorneja paikallisseurakunnille – tasapainotellen seurakuntien toiveiden ja Berliinin rakennusakatemiassa saamansa klassisistiseen koulutukseen liittyvien periaatteiden välillä. Nostan paperissani esiin myös hänen eräiden kirkkojen ja kellotornien piirroksissa käyttämänsä hauta-arkkitehtoniset elementit. Väitän että hän muodosti kuvallisen viitteen eräisiin hautamonumentteihin pittoreskeissa puutarhoissa (ns. englantilainen puutarha) ja hautausmailla. Teologisesta ja arkkitehtuuriteoreettisesta näkökulmasta nämä elementit viittaavat kiinnostavalla tavalla pikemminkin valistuksen deismiin ja panteismiin kuin puhdasoppiseen luterilaisuuteen.

(Suomennos tarkistettu 22.10.2017)

Ph.D. Hanna Kemppi, University of Helsinki

Nationalization of the Finnish Orthodox Church Architecture, 1918–1939

This paper examines the complex issue of shaping a national, so-called 'Finnish style' for Orthodox church architecture in Finland during the interwar period of 1918–1939. The growing anti-Russian atmosphere during and shortly after the Civil War of 1918 led to the development and execution of measures against what was perceived as the unwanted Orthodox cultural heritage of Finland. In particular, the garrison churches of the Russian Imperial Army were styled as 'foreign' influences on the Finnish national culture, which had thus to be 'cleaned away' ¬by eliminating them from the landscape. Dozens of Orthodox military churches, as well as parish churches, were likewise interpreted as political signs of oppression. Ultimately, however, Orthodox civilian parishes were allowed to keep their property.

In 1925, a special committee of the Finnish Orthodox church for nationalizing the so-called 'external forms of church art' was founded to renew Orthodox church art in general and church architecture in particular. My investigation reveals designs for new sanctuaries commissioned by the Orthodox Church of Finland. It appears that the new idiom of the 'Finnish style' was based on effacing the Russianness of Orthodox church architecture of Finland and synthesizing the eclecticism of contemporary Finnish architecture. On the other hand, the interiors were based on ecclesiastical artefacts of Russian origin. There was thus a significant dichotomy between the 'foreign' interior and the 'Finnish national' exterior of the new churches and chapels. As a result of the Second World War, only a few of the churches and chapels built in the studied period still exist today.

Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan kansallistettu arkkitehtuuri 1918–1939

Tarkastelen monimutkaista ja sensitiivistäkin kysymystä Suomen ortodoksisen kirkkoarkkitehtuurin niin kutsutun kansallisen ”suomalaisen tyylin” muotoilusta sotienvälisenä aikana 1918–1939. Sisällissodan aikana ja sen jälkeen kasvanut venäläisvastainen ilmapiiri johti toimiin, joissa ortodoksisen kirkon kulttuuriperintö nähtiin negatiivisena. Etenkin Venäjän armeijan pystyttämät sotilaskirkot tulkittiin Suomen kansallisen kulttuurin kannalta ”vierautta” edustaviksi, joten ne tuli "siivota" pois maisemasta. Julkinen mielipide tulkitsi kymmenet ortodoksiset sotilaskirkot mutta myös siviiliseurakuntien pyhäköt damnatio memoriae -hengessä sortopolitiikan symboleiksi, vaikka lopulta siviiliseurakunnat saivatkin pitää omaisuutensa.

Suomen ortodoksinen kirkko perusti erityisen "kansallistuttamiskomitean" vuonna 1925 kansallistamaan niin kutsutut "ulkonaiset muodot", tosin sanoen uudistamaan kirkkotaidetta ja etenkin kirkkoarkkitehtuurin muotokieltä. Tutkimukseni nostaa esiin kirkon tilaamat uusien pyhäkköjen suunnitelmat. Osoitan, että "suomalaisen tyylin" uusi muotokieli perustui sekä venäläisiksi tulkittujen piirteiden häivyttämiseen että suomalaisen aikalaisarkkitehtuurin eklektiseen muotokieleen. Toisaalta kun uusien pyhäkköjen sisustus saatiin aikaan venäläistä alkuperää olleilla esineillä, muodostui pyhäkköjen “vieraan” interiöörin ja "suomalaiskansallisen" ulkoasun välille merkittävä dikotomia. Aiheen aiempaa vähäistä tutkimusta selittää osittain se, että toisen maailmansodan seurauksena vain muutamat sotienvälisenä aikana pystytetyt kirkot ja kyläkappelit ovat säilyneet nykypäiviin.

Prof. Emer., Arch. Juhani Pallasmaa

Turning Points in Modern Finnish Church Architecture – in Search of the Ineffable

Modern architecture has followed its autonomous stylistic course, and this evolution has been reflected in religious buildings from the emergence of Modernism to today’s New Modern and Minimalist trends. In Finnish Lutheran Church architecture traditional ecclesiastical and liturgical rules have been relatively free and architecture has developed autonomously and experimentally, motivated by an artistic understanding of religiousness and spirituality.

Churches are more atmospheric and emotive than profane constructions and they have aimed at specific imagery and feeling through the use of unique forms, materials, and illumination. In addition to the moderate use of direct religious symbolisation, a sense of spirituality has been sought through articulated and dramatized light. Even the formally and compositionally most abstracted religious spaces have also sought an echo of tradition. Spirituality is usually strengthened by a separation from the outside world, but modern churches have also been successfully opened to nature to create a pantheistic atmosphere. The emotive tuning seeks focusing, meditative silence and suggestions of transcendence and hope.

Käännekohtia modernissa suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa. Sanoin ilmaisematonta etsimässä

Moderni arkkitehtuuri on kehittynyt omaa tyylillistä tietään ja uudet suuntaukset ovat heijastuneet myös kirkkoarkkitehtuurissa, modernismin alusta tämän päivän uusmoderniin ja minimalistiseen arkkitehtuuriin. Suomalaisen luterilaisen kirkon kirkolliset periaatteet ovat sallineet kirkkoarkkitehtuurin vapaan ja kokeilevan kehityksen kirkollisuuden ja sakraalisuuden arkkitehtonisen tulkinnan myötä.

Kirkkoarkkitehtuuri on yleensä tunnevoimaisempaa ja atmosfäärisempää kuin arkiset rakennukset ja se tavoittelee erityisiä arkkitehtonisia mielikuvia, tunnelmia ja vertauskuvia ainutkertaisten muotojen, materiaalivalintojen ja valaistuksen avulla. Muodollisesti ja sommitelmallisesti abstrakteimmatkin kirkot tavoittelevat yhteyttä perinteeseen. Kirkkotilan henkistyneisyyttä korostaa erottaminen ulkomaailmasta, mutta modernien kirkkojen joukossa on myös vaikuttavia esimerkkejä kirkkotilan liittämisestä luontoon ja tämän yhteyden tuomasta panteistisesta vaikutelmasta. Modernien kirkkojemme tunnelma tavoittelee keskittymistä ja meditoivaa hiljaisuutta sekä transkendenssin ja toivon mielikuvia.

Prof. Jyrki Knuutila, University of Helsinki and Th.D. Arto Kuorikoski, Open University Helsinki

Liturgy and Modern Church Architecture in the Nordic Countries

This joint paper presents the rather complicated issue of liturgy and modern church architecture in the 20th century, focusing mainly on Finland. Vatican II can be seen as a key historical event here since it had important consequences not only for the Catholic but also for the Protestant church-building activity as well.

The arrival of new ideas after Vatican II in Finland and their confrontation with existing practices can probably be most clearly shown in Alvar Aalto's Church of the Cross in Lahti. The initial plans provoked a rather negative reception by the unit concerned in the National Church Council. This was somewhat exceptional since Aalto – the most prominent and internationally acclaimed architect in Finland, having designed the famous Seinäjoki and Vuoksenniska churches – was thus challenged on liturgical grounds.

In our paper, this case is placed in a wider context concerning modern church architecture and liturgy, discussing various modern churches and their liturgical appropriateness.

Liturgy and Modern Church Architecture in the Nordic Countries

Unit Director, Ph.D. Pekka Rehumäki, National Church Council

The Sacred, the Everyday, and Church Space

Church space is organized into the spheres of the sacred and the profane. The Sacred was in the centre of the Medieval Cathedral. Even today, when one steps into an old cathedral, one leaves the everyday behind and steps right into the Christian faith. The experience of the sacred grows when moving towards the east side and the altar. Paintings, statues, and the mere size and shape of the building speak in the language of the sacred.

The emerging Protestant congregations at first convened in the buildings inherited from the Catholic era. Protestant architecture formed during that time to fitting the churches to their new purpose. Church benches helped to organise the parish according to social hierarchy. The pulpit itself rose both figuratively and literally to a heightened position (Kanzelaltar). While visible representation of the sacred was discouraged, the altar, at least in the Lutheran and Anglican churches, remained in the centre.

From the 20th century onwards, there has been a growing focus on the needs of the congregation (e.g., on audibility and visibility). The pulpit has thus been lowered nearly to the ground level and is not necessary continuous with the altar rail. It is important, nevertheless, that the sacred and the everyday remain in dialogue in the church space.

Pyhä, arki ja kirkkotila

Kirkkotila on järjestetty pyhän ja profaanin kehille. Keskiaikaisessa katedraalissa pyhä oli pääosassa. Tänäkin päivänä, vanhaan katedraaliin astuttaessa, huomaa astuvansa sisälle suoraan kristilliseen uskon ytimeen. Arki jää konkreettisesti taakse, pyhä astuu pääosaan. Sen tuntu vain kasvaa siirryttäessä kohti itäpäätyä ja alttaria. Kuvat, patsaat ja jo kirkon koko ja muoto puhuvat samaa pyhän kieltä.

Protestanttinen kirkko toimi aluksi katolisilta perityissä tiloissa. Niitä omaan käyttöön otettaessa kehittyi myös oma arkkitehtuuri ihanteineen. Kirkonpenkkien avulla seurakunta organisoitiin yhteiskunnallisen hierarkian mukaan. Saarnatuoli kohosi sananmukaisesti keskeiseksi elementiksi. Ainakin luterilaisilla ja anglikaaneilla alttari jäi keskeiseksi, vaikka pyhän näkyvää representaatiota vierastettiinkin.

Viihtyvyyttä, kuuluvuutta ja näkyvyyttä on 1900-luvulta alkaen entisestään painotettu. Hierarkkisuutta on vähennetty. Saarnatuoli on laskeutunut lähes lattiatasoon. Alttarikaidekaan ei ole enää yhtenäinen. Siksi on tärkeää että nämä kaksi, pyhä ja arki keskustelevat kirkkotilassa keskenään.

Special Director Oddbjørn Sørmoen, KA, Department for Church and Society, Norway

Extending the Use of Religious Heritage – Distinct European Approaches

The European religious heritage defines in many ways our continent and its variegated history. Throughout the centuries, religious buildings like churches and monasteries have often been changed, retired or reused for new purposes. However, the number of buildings going through these changes in recent times has accelerated to an unprecedented rate.

Extended use is a way to allow these buildings to live on and continue to serve their purpose as places of worship and places for the local community, as well as for conveying the rich religious, artistic, architectural and social history of local communities, nations and the continent.

Approaches to extended use and alternative use vary all throughout Europe for many different reasons. There is much to learn from the different approaches and the successes and failures of other countries.

Kirkollisen perinnön muuttuvia käyttötapoja. Eurooppalaisia näkökohtia

Euroopan uskonnollinen perintö määrittelee monella tapaa maanosaamme ja sen monipolvista historiaa. Vuosisatojen mittaan kirkkojen ja luostarien kaltaisia uskonnollisia rakennuksia on usein muokattu, poistettu käytöstä tai otettu uudelleen käyttöön uusiin käyttötarkoituksiin. Viime vuosina edellä mainitut prosessit ovat kuitenkin kiihtyneet ennennäkemättömälle tasolle.

Laajennettu käyttö on tapa jatkaa rakennusten elämää ja tehtävää jumalanpalveluksen ja paikallisen yhteisön tilana ja tuoda esiin paikallisten yhteisöjen, valtioiden ja maanosan rikasta uskonnollista, taiteellista, arkkitehtonista ja yhteiskunnallista historiaa.

Lähestymistavat uskonnollisten rakennusten laajennettuun ja vaihtoehtoiseen käyttöön vaihtelevat eri puolilla Eurooppaa monista syistä. Erilaisten lähestymistapojen tarkastelusta – onnistumisista ja epäonnistumisista – on opittavissa paljon.

(Suomennos tarkistettu 22.10.2017)

Prof. Emer., Architect Simo Paavilainen and Architect Käpy Paavilainen

Excursion: Restorations of Temppeliaukio and Töölö Churches

Temppeliaukio Church

The design of the Temppelinaukio Church was chosen by an open architectural competition in 1961, won by the brothers Timo and Tuomo Suomalainen. The temple in the rock is now one of the most popular tourist attractions in Finland. Its largest renovation to date was concluded in June 2011, having begun slightly by chance when a new plastic mat was chosen for the flooring. During its replacement, excess humidity, which resulted in indoor air quality problems, was observed in the club room of the ground floor. Following this discovery, renovation work expanded to nearly the entirety of the building.

For a start, Timo Suomalainen, the original architect, was consulted. His instructions included, among other things, the restoration of the blue colour of the church benches and the original appearance of the wall surfaces in the club rooms. The church hall was equipped with fire detectors and emergency lights, an accessibility ramp added to the corridor between the church and parish rooms, the ‘whistling’ glass doors of the club spaces replaced by draughtproof ones and forced ventilation installed in every room. Inward opening windows were changed to fixed triple-paned windows, and the wall between the fireplace room and the adjacent room demolished. The renovation did not change anything else in the layout. New pieces of furniture were added following the colour and details of the original ones as did the colouring and surface treatments in all spaces.

Töölö Church

The Architectural Competition for Töölö Church took place early in 1927 and was won by Hilding Ekelund. The building process was completed in 1930 but according to a layout dramatically scaled back from that of the original plan. Among other things, the big church hall was left out, the parish hall on the first floor modified to function as one in its stead. The stylistic features borrowed from Italy and the Early Renaissance remained, however, including the side chapels and colouring.

Renovation of the church was completed at the beginning of 2016, during which process the main spaces—church hall, entrance hall and stairways—were restored. The artworks were conserved and the original furniture and lighting fixtures renovated. Furthermore, the space under the church hall underwent major changes. The ground floor was originally divided into two equal parts, for the Finnish and Swedish congregations. As the Swedish congregation had moved away, the spaces were combined. The toilet spaces dividing the entrance halls were demolished, and a new corridor was constructed. All the spaces were equipped with forced ventilation. Lighting and security systems were replaced. A professional kitchen, new toilet facilities and social rooms for the staff were placed on the ground floor. A new outhouse containing a litter room and kitchen cooling devices was built in the courtyard. The original colours and surface treatments, which had faded over the years, were restored. The facades of the church were plastered over and painted in sienna red. The church walls were restored to their original Pozzuoli red and the parish hall and the nursery to their original Verona green.

Temppeliaukion ja Töölön kirkkojen restaurointi. Ekskursio

Temppeliaukion kirkko

Temppeliaukion kirkon suunnittelija ratkaistiin yleisellä arkkitehtuurikilpailulla vuonna 1961. Sen voittivat veljekset Timo ja Tuomo Suomalainen. Syntynyt kalliotemppeli on nykyään yksi Suomen suosituimmista turistikohteista. Sen tähän asti laajin korjaustyö, joka päättyi kesäkuussa vuonna 2011, lähti liikkeelle hieman sattumanvaraisesti uuden muovimaton valinnasta. Uusimisen yhteydessä havaittiin alakerran kerhotilojen lattioiden kosteusongelmat ja siitä aiheutuvat sisäilmaongelmat. Sen seurauksena korjaustyö laajeni lähes koko kirkkoa koskevaksi.

Ensin kuultiin Timo Suomalaisen, alkuperäisen arkkitehdin ohjeet, joihin kuului mm. penkkien värin palauttaminen sinisiksi ja kerhotilojen seinäpintojen palauttaminen alkuperäiseen asuun. Kirkkosali varustettiin paloilmaisimilla ja turvavaloilla. Liikuntaesteisiä varten tehtiin kirkon ja seurakuntatilojen väliseen yhdyskäytävään invaramppi. Kerhotilojen ”viheltävät” lasiovet vaihdettiin tiiviimpiin ja ilmanvaihdosta tehtiin nyt huonekohtainen. Sisään aukeavat ikkunat vaihdettiin kiinteisiin kolminkertaisiin eristyslaseihin. Takkahuoneen ja viereisen tilan välinen seinä purettiin. Muuten muutostyöt eivät koskeneet tilajärjestelyjä. Uudet kalusteet ovat väreiltään ja detaljeiltaan alkuperäisten mukaisia, samoin kaikkien tilojen väritys ja pintakäsittelyt.

Töölön kirkko

Töölön kirkon arkkitehtuurikilpailu käytiin vuoden 1927 alkupuolella. Sen voitti Hilding Ekelund. Kirkko valmistui vuonna 1930 runsaasti typistettynä siitä, mitä kilpailuohjelma oli vaatinut. Mm. suuri kirkkosali jäi rakentamatta, ja toisessa kerroksessa sijaitsevasta seurakuntasalista muokattiin kirkkosali. Kaikesta huolimatta kirkko säilytti Italiasta ja varhaisrenessanssista saadut tyylipiirteensä sivukappeleita ja väritystä myöten.

Kirkon kunnostus valmistui alkuvuodesta 2016. Päätilat - kirkkosali, eteisaula ja portaikot restauroitiin. Taideteokset konservoitiin ja alkuperäiset kalusteet sekä valaisimet kunnostettiin. Kirkkosalin alapuoliset tilat kokivat suuren muutoksen. Alkujaan ensimmäinen kerros oli jaettu keskeltä tasan suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan kesken. Kun ruotsalainen seurakunta oli siirtynyt pois, haluttiin tilat yhdistää. Auloja erottaneet saniteettitilat purettiin ja avattiin uusi käytävä. Kaikki tilat varustettiin koneellisella ilmanvaihdolla ja valaistus- sekä turvajärjestelmät uusittiin. Alakertaan sijoitettiin laitoskeittiö, uudet saniteettitilat ja henkilökunnan sosiaalitilat. Pihalla seisoo uusi ulkorakennus, joka sisältää roskahuoneen ja keittiön jäähdytyslaitteet. Vuosien saatossa hävinneet alkuperäiset värit ja pintakäsittelyt uusittiin. Kirkon julkisivut rapattiin ja maalattiin nyt Sienan punaisella. Kirkkosalin seiniin palautettiin Pozzuolin punainen ja seurakuntasaliin sekä lastenhuoneeseen Veronan vihreä.

Senior Architect Sirkkaliisa Jetsonen, Finnish National Board of Antiquities

Church Space and Concepts of Restoration in 20th-Century Finland

While church buildings have been modified throughout history, functional and technical revisions or large overhauls of church buildings were seldom seen before the end of the 19th century, when parishes began to modify their church interiors according to the spirit of the times. This process continued into the beginning of the 20th century in the church repairs.

Restoration thinking started to influence church repairs and renovations in Finland in the later half of the 19th century. In the 1920s and 1930s, such restorations emphasized atmosphere. Research and knowledge became gradually more important in the decision-making process of restoration efforts.

The most active period of church restoration occurred in the decades following the Second World War. Medieval churches were restored often with the goal of bringing back the feeling of a medieval space. Many wooden churches were also given a new look, whereby restoring the mark of the amateur builders became a priority. The value of temporal stratification was slowly recognized. My paper thus recounts how antiquarian and architectural emphases in renovation and restoration efforts in Finland have changed throughout time.

Kirkkotila ja restaurointiajattelu 1900-luvun Suomessa

Kirkkoja on muokattu kautta aikojen. Toiminnallisia ja teknisiä uudistuksia tai laajoja muutoksia kirkkosalin asuun tehtiin kuitenkin vain harvakseltaan ennen 1800-luvun loppua. Tuolloin alettiin kirkkojen sisätiloja muodistaa aikansa ihanteiden mukaisiksi, mikä jatkui 1900-luvun alun korjauksissa.

Restaurointiajattelu alkoi Suomessa vaikuttaa kirkkokorjauksiin tyylirestauroinnin myötä 1800-luvun loppupuoliskolta alkaen. Tunnelmaa korostettiin 1920- ja 1930-luvuilla tehdyissä historiallisissa restauroinneissa. Tutkimus ja tieto tulivat vähitellen yhä tärkeämmäksi osaksi kulloistenkin valintojen perusteluja.

Aktiivinen kirkkorestaurointien kausi maassamme osui toisen maailmansodan jälkeisiin vuosikymmeniin. Keskiaikaisia kirkkojamme uudistettiin, usein tavoitteena palauttaa keskiaikainen tilavaikutelma. Lukuisat puukirkot saivat uuden ilmeen, niissä kansanrakentajien kädenjäljen palauttaminen oli ohjenuorana. Ajallisen kerrostuneisuuden arvoja alettiin tunnistaa vähitellen. Esimerkkien avulla kerron esityksessäni miten antikvaariset ja arkkitehtoniset painotukset korjaus- ja restaurointihankkeissa vaihtelivat.

Senior Architect Antti Pihkala, National Church Council

Current Challenges Concerning Restoration of Churches in Finland

In Finland, most people still belong to the Evangelical-Lutheran church. Parishes have not yet been willing to give up their churches. Existing buildings are being maintained and renovated in favor of new structures.

Only lately have there been improvements in the heating systems. Double-insulated windows and doors have been added as well as insulation to the walls and the roof. The energy efficiency problem of the churches cannot be solely resolved from the perspective of user comfort but not from the perspective of conservation either. Compromises are needed.

Parishes want to renew themselves and tend to follow the newest trends. When examining the new alteration plans these must also be evaluated from the perspective of the past.

The most common alterations in the old churches concern the moving of the altar table out of the east wall with the following effects, and the changes in the seating. In a few churches an accessible WC has been constructed in the church hall below the gallery, if the entrance hall is too narrow. Changes in the lighting often brings also a significant change to the church hall.

Renewable energy also brings with it a change to churches. In some instances air heating apparatus has been successfully installed to the church hall. On the right path are surely also those parishes that have decided to harness Suns energy through solar panels.

Kirkkojen restaurointiin liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä Suomessa

Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu tänä päivänä yhä valtaosa väestöstä. Suomessa seurakunnat eivät ole olleet toistaiseksi halukkaita luopumaan kirkoistaan. Uudisrakentamisen sijasta kiinteistöjä ylläpidetään ja kunnostetaan.

Lämmityksen ohella rakennuksiin on vasta vähitellen lisätty tuplaikkunoita ja –ovia, eristetty seiniä ja yläpohjaa. Vanhojen kirkkojen energiatehokkuutta ei voi ratkaista yksinomaan käyttäjien mukavuuden mutta ei myöskään suojelun ehdoin, vaan tarvitaan kompromisseja.

Seurakunnat haluavat uusiutua ja heittäytyvät mielellään uusien tuulien vietäväksi. Arvioitaessa ajankohtaisia muutostoiveita tulee ne punnita kuitenkin myös menneisyyden perspektiivissä.

Kirkkotilan yleisimpiä muutoksia ovat vanhoissa kirkoissa alttaripöydän siirto irti itäpäädystä, usein siihen liittyvine seurausvaikutuksineen, sekä erilaiset penkistön muutokset. Muutamissa kirkoissa on lehterin alle kirkkosaliin tuotu esteetön wc-tila, jos eteistilat ovat hyvin ahtaat. Myös valaistuksen muutos tuo kirkkosaliin usein olennaisen muutoksen.

Uusia tuulia kirkkoihin tuo myös uusiutuva energia. Jossain on onnistuttu sijoittamaan ilmalämpölaitteet kirkkosaliin onnistuneesti. Oikeilla jäljillä ovat varmasti myös ne seurakunnat, jotka ovat aurinkopaneelien avulla päättäneet ottaa energiaa ylhäältä.

Prof. Heikki Hanka, University of Jyväskylä and Adjunct Prof., Th.D. Johan Bastubacka, University of Helsinki

Art in Protestant Church Buildings. Eastern and Western Influences in Finland

Christianity arrived in Finland approximately at the same time from East and West. Nevertheless, the religious shift to Christianity was long and slow. No examples of ‘first-generation’ church buildings remain, and especially the Orthodox churches that can be seen today in Finland are relatively young. The latter is especially prominent in the parts of historical Karelia and Lapland that merged with Byzantine-Slavonic culture via the Russian river network. Medieval stone churches, on the other hand, shoulder the legacy of the Western medieval age and influences of the Catholic church, forming a national and cultural border that ran from the Karelian Isthmus to the Bothnian Bay.

Eastern and Western forms of Christianity have encountered each other in Church art differently in different ages, sometimes highlighted, sometimes sharing and recycling a common cultural heritage. Finland’s remoteness on the European continent, for instance, has featured in different Eastern and Western elements in Finnish church art. These Finnish phenomena are part of a larger European cultural heritage in which Byzantine and Roman influences met, crossed paths and affected one another. Examples of these encounters are found throughout history and are not uncommon even today.

Taide protestanttissa kirkkoarkkitehtuurissa. Läntisen ja itäisen vaikutuksen dynamiikkaa Suomessa

Kristinusko saapui Suomeen suunnilleen samanaikaisesti kahdesta suunnasta: idästä ja lännestä. Uskonnollinen siirtymä esikristillisestä kristilliseen on ollut pitkä. ”Ensimmäisen polven” kirkkorakennuksia ei ole Suomessa säilynyt, ja varsinkin ortodoksiset kirkkorakennukset ovat suhteellisen nuoria. Itäinen kristillisyys on kuitenkin muovannut voimakkaasti erityisesti sitä osaa historiallisesta Karjalasta ja Lapista, joka Venäjän jokiverkon kautta yhdistyi osaksi bysanttilais-slaavilaista kulttuuripiiriä. Läntisen keskiajan perintönä keskiaikaiset kivikirkot viestivät sekä katolisesta kirkollisesta ja valtiollisesta kulttuurista että tuon kulttuuripiirin raja-alueesta Karjalan Kannakselta pohjanlahden perukkaan.

Itäinen ja läntinen ovat kohdanneet kirkkotaiteessa eri tavoin eri aikoina. Erovaisuudet ovat korostuneet, ja toisaalta yhteistä kulttuuriperintöä on jaettu ja kierrätetty. Suomi on ollut syrjäisestä sijainnistaan huolimatta osa eurooppalaista kulttuuripiiriä, mistä kertovat myös erilaiset itäiset ja läntiset elementit paikallisessa kirkkotaiteessa. Nämä suomalaiset ilmiöt ovat osa laajempaa eurooppalaista kulttuuriperintöä, jossa Bysantin ja Rooman vaikutteet ovat kohdanneet, risteilleet ja vaikuttaneet toisiinsa. Kohtaaminen on ollut historiassa jatkuvaa, eikä nykyaika muodosta poikkeusta. Tämä antaa mahdollisuuden puhua idän ja lännen kohtaamisessa myös nuorista ilmiöistä, puhumattakaan kohtaamisista, joita emme vielä edes hahmota.

Ph.D., Senior Lecturer Elina Räsänen, University of Helsinki and MA Katri Vuola, University of Helsinki

New Life of Catholic Wood Sculptures in Finland. Placements in the Lutheran Churches and in the Museums

The Catholic polychrome wood sculptures and altarpieces preserved in the Lutheran churches gained new attention in the context of the Finnish nation-building at the end of the 19th century. These sculptures were ‘discovered’, valued and collected, first by the members of the Finnish Antiquarian Society and later mainly by the National Museum of Finland and county museums but also by private agents. These sculptures were then seen as works of art and as historical documents of the nation’s past. Therefore, they had to be rescued—the modernization and restoration of medieval stone churches threatened their already fragile existence. Today, approximately two thirds of these sculptures remain in Lutheran parishes. Some of the medieval sculptures and altarpieces found a ‘new life’ as remodelled objects in Lutheran spaces.

The focus of this paper is two-fold: it discusses the fates of Catholic sculptures and altarpieces in the 18th and 19th centuries and presents the arguments of different agents at the beginning of the 20th century to acquire the right to possess and exhibit these sculptures. By presenting two case studies, the church of Masku and that of Hollola, the paper explores the consequences of the decisions made then on the prevalence of the sculptures and why some of the sculptures were marginalized in spite of their (now) indisputable art-historical value.

Katolisen ajan puuveistosten uusi elämä. Paikat luterilaisessa kirkossa ja museossa

Luterilaisissa kirkoissa säilyneet katoliset, moniväriset puuveistokset ja alttarikaapit saivat 1800-luvun lopun Suomessa, kansakunnan rakentamisen kontekstissa, uudenlaista huomiota osakseen. Veistokset “löydettiin”, ne arvioitiin ja niitä kerättiin – aluksi Suomen muinaismuistoyhdistyksen aloitteesta, myöhemmin erityisesti Suomen Kansallismuseon ja maakunnallisten museoiden, mutta myös yksityisten tahojen aloitteesta. Veistokset alettiin nyt nähdä taide-esineinä ja kansakunnan menneisyydestä kertovina dokumentteina – siksi ne oli pelastettava. Keskiaikaisten kivikirkkojen nykyaikaistaminen ja restaurointi uhkasi veistosten haurasta olemassaoloa. Kuitenkin noin kaksi kolmasosaa keskiaikaisista veistoksista sijaitsee edelleen luterilaisissa seurakunnissa. Jotkut veistoksista ja alttarikaapeista saivat uudistettuina ja muokattuina uuden “elämän” luterilaisessa tilassa.

Tämä esitelmä on kaksijakoinen: se käsittelee katolisten veistosten ja alttarikaappien muuntumista 1700- ja 1800-luvuilla sekä esittelee eri toimijoiden 1900-luvun alussa antamia perusteluja oikeudelle hallita ja laittaa näytteille näitä esineitä. Esittelemällä kaksi tapaustutkimusta – toinen liittyen Maskun, toinen Hollolan kirkkoon – selvittää, minkälaisia seurauksia tuolloin tehdyillä päätöksillä oli veistosten ja alttarikaappien säilymiseen, sekä miksi jotkut veistoksista marginalisoituivat huolimatta niiden (nyt) ilmeisestä taide- ja kulttuurihistoriallisesta arvosta.

Sculptor Pauno Pohjolainen

Artist's Speech

The speaker has promised at short notice to replace a cancellation. Under these circumstances the abstract of the presentation may not be available on the symposium web site.

Taiteilijapuheenvuoro

Esitelmöijä on lupautunut lyhyellä varoitusajalla korvaamaan poisjäännin. Esitelmän tiivistelmää ei näissä olosuhteissa mahdollisesti ehditä toimittamaan symposiumin www-sivuille.

Organ Builder Pentti Pelto

500 Years of Finnish Organs

The speaker has promised at short notice to replace a cancellation. Under these circumstances the abstract of the presentation may not be available on the symposium web site.

500 vuotta suomalaisia urkuja

Esitelmöijä on lupautunut lyhyellä varoitusajalla korvaamaan poisjäännin. Esitelmän tiivistelmää ei näissä olosuhteissa mahdollisesti ehditä toimittamaan symposiumin www-sivuille.

Project Manager, Th.D. Sari Dhima, Aalto University

Spatial Design and Furniture at the Altar Space in Modern Finnish Church Buildings

European church buildings underwent a renaissance before the turn of the millennium. Particularly in Finland, a string of consistently high-quality Protestant church buildings were built with modern architectural design to international acclaim. The exceptionally high quality of church architecture in Finland is seen to have stemmed from the building designs’ origins in architectural competitions. Modern architecture has subsequently played a significant role in creating the modern image of Finland.

This paper studies certain features of altar space and furniture settings in Finnish church buildings. Its research material consists of Finnish churches built and consecrated between the 20th century and the beginning of the 21st century. Design of the altar space is analysed in relation to the furniture but also in relation to chosen features such as its position in the church building, the elevation of the floor and changes and openings of the ceiling.

Alttaritilan suunnittelu ja kalusteet modernissa suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa

Eurooppalainen kirkkoarkkitehtuuri uudistui voimakkaasti 2000-luvun alkuun mennessä. Suomalaisen modernin arkkitehtuurin piirissä on syntynyt tasaisen tasokkaita protestanttisia kirkkorakennuksia ja suomalainen kirkkoarkkitehtuuri on saanut tästä kansainvälistäkin tunnustusta. Tämän korkean tason voidaan nähdä kumpuavan tasokkaista arkkitehtuurikilpailuista. Moderni arkkitehtuuri on toiminut myös merkittävässä roolissa nuoren maan identiteetin rakentamiselle.

Tässä esityksessä käsitellään modernin kirkon alttaritilan piirteitä ja alttaritilan kalustusta. Tutkimusmateriaali käsittää suomalaiset kirkot, jotka on rakennettu ja vihitty kirkoiksi 1900-luvun alun ja 2000-luvun alun välillä. Alttaritilaa analysoidaan kalustuksen ohella myös lattian korotusten, katon muutosten ja aukotusten osalta suhteessa alttaritilaan ja alttarin sijaintiin.

Prof. Antti Räsänen, University of Helsinki

Church Pedagogy

This presentation focuses on the theory and practice of church pedagogy (Kirchenpädagogik). I first define what is meant by church pedagogy then provide an overview of the history of the phenomenon defined by the concept. Church pedagogy emerged in the 1980s in Germany, though its roots go back further in time, tied to the history of gestalt psychology and pedagogy. Church pedagogy also has links to art education and museum pedagogy. I then present the socio-cultural and religious contexts in which church pedagogy was founded.

After this background on church pedagogy, I look at the key principles of church pedagogy, which include interactivity, timelessness (e.g., unhurried concentration, forgetting the passing of time), spirituality and transition. The discussion of church pedagogy ends with an examination of church pedagogy in practice, looking at some implementations and research examples.

Church Pedagogy

Tässä esitelmässä käsitellään kirkkopedagogiikkaa (Kirchenpädagogik) teoriassa ja käytännössä. Ensiksi määritellään mitä kirkkopedagogiikalla tarkoitetaan, sitten luodaan katsaus käsitteen määrittelemän ilmiön syntyhistoriaan. Kirkkopedagogiikan katsotaan syntyneen 1980-luvulla Saksassa, vaikka sen juuret juontuvat ajassa kauemmas, muun muassa hahmopsykologiaan ja –pedagogiikkaan. Sillä on liittymäkohtansa myös taidekasvatukseen ja museopedagogiikkaan. Esitelmässä tarkastellaan sitä kulttuuris-yhteiskunnallista ja uskonnollista kontekstia, jossa kirkkopedagogiikka syntyi.

Kirkkopedagiikan taustan ja perustelujen jälkeen käydään läpi kirkkopedagogiikan keskeisiä pääperiaatteita. Niitä ovat vuorovaikutteisuus, ajattomuus (merkityksessä: kiireetön keskittyminen, asiaan paneutuminen ajankulku unohtaen), spirituaalisuus ja välissä oleminen (Der besondere Charme ist das “zwischen”). Kirkkopedagogiikan tarkastelu päättyy käytäntöön. Eräitä pedagogisia toteuttamismalleja ja tutkimusesimerkkejä tuodaan esiin.

Th.D. Arto Kuorikoski, Open University Helsinki

Modern Church Architecture in View of Theological Aesthetics

Modern Church Architecture in View of Theological Aesthetics